Sieluni laulua kuulemassa

Mayartin luoja Maija Perälä (MuM) on lappajärveläinen taiteilija, opettaja, filosofian harrastaja, henkisen tien kulkija ja henkisyyden ohjaaja. Filosofian ja henkisyyden lisäksi olen kiinnostunut ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, psykologiasta, kehomieliyhteydestä sekä tietoisuus, tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisestä ja opettamisesta.

Henkiselle polulle astuin vuonna 2016 pitkäaikaisen sisäisen ristiriidan ja sietämättömän kärsimyksen aiheuttavan havahtumisen kautta. Tiedostin olevani kaksi erillistä olemusta: kärsimystä aiheuttava mieli ja sen taustalla oleva sisäinen tarkkailija, rauhan ja tietoisuuden tila. Heräämiseni johti minut tutkimaan ihmismieltä, kehoa, filosofiaa, psykologiaa, henkisyyttä, uskontoja ja monia muita aiheeseen läheisesti ja kaukaisesti liittyviä asioita. Koko aikuisuuttani leimasi kyvyttömyys tunnistaa omia tunteita ja siitä johtuva tunteiden tukahduttaminen. Lisäksi koin suurta maa-planeetan ulkopuolista koti-ikävää, juurettomuutta ja erillisyyttä kaikesta. Mieleni oli vuoroin masentunut, vuoroin maanisen aktiivinen ja kaikkea tätä sisäistä kärsimystä lääkitsin suomalaisille niin tuttuun tapaan: alkoholin suurkulutuksella.

Musiikki on kuulunut elämääni aina, pikkutytöstä lähtien. Jossain vaiheessa elämää sen tuoma lohtu, ilo ja nautinto muuttui suorittamiseksi, tavoitteelliseksi toiminnaksi, kilpailuksi ja täydellisyyden tavoittelemiseksi. Havahtumisen jälkeen löysin uudelleen nuoruuteni intohimon piirtämisen ja maalaamisen. Koska en osannut muulla tavoin ilmaista sisäisen maailmani myllerrystä, kirjailin tunteeni värein ja kuvioin paperille sekä sanoin päiväkirjojen sisälle. Kuvataide ja kirjoittaminen toimivat terapeuttina tanssimisen ja luonnossa liikkumisen lisäksi.

Kuluneiden vuosien aikana olen tutustunut itseeni, todelliseen minääni, jonka piilotin itseltäni ja maailmalta nuoruuden kipeiden ja arkojen aikojen kohtaamisen hetkellä. Turvasatamani oli alkoholi ja olen opetellut elämään ilman sen tuomaa turvaa. Olen opetellut tunnistamaan omia tunteita, antanut mahdollisuuden tuntea niitä ja jopa opetellut puhumaan niistä. Olen uskaltanut astua piilostani hiljalleen pois ja rakentanut tervettä itsetuntoa ja -luottamusta. Olen ymmärtänyt olevani erittäin herkkä aistimaan ja tuntemaan. Tämän ymmärryksen myötä olen oppinut erottamaan mitkä tuntemistani tunteista ovat omiani, mitkä ovat ulkopuoleltani tulevia toisten ihmisten tunteita.

Tiedän olevani omalla polullani jo valtavan pitkällä ja samaan aikaan vasta aivan alussa. Itsetuntemuksen ja kehittymisen matka jatkuu kuolemaan asti ja sen jälkeekin. Olen tullut tähän aikaan tekemään tärkeääkin tärkeämpää valotyötä ja olen vihdoin ja viimein löytämässä niitä työskentelyn tapoja ja muotoja, jotka palvelevat kaikkeutta ja saavat sieluni laulamaan. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen.