He jotka näkevät – Those who see

Maija Perälä öljyvärimaalauksia Lappajärven kunnankirjastossa loka-marraskuussa 2025

He jotka näkevät – Those who see on monikerroksinen kokonaisuus, joka viittaa niihin/heihin, jotka näkevät sielunsa silmin, suljettujen luomien takaa. He jotka näkevät viittaa myös katsojaan, taiteen kokijaan, joista jokainen näkee sen mitä näkee. He jotka näkevät on kasvutarina, tutustumismatka itseeni, tunteisiini ja mieleni syövereihin.

Those who see is a multi-layered entity that refers to those who see with the eyes of their soul, from behind closed eyelids. Those who see also refers to the viewer, the experiencer of art, each of whom sees what they see. Those who see is a story of growth, a journey of discovery into myself, my feelings, and the depths of my mind.

Mitä ME otamme, mitä ME jätämme

What WE take, what WE leave behind

Kantaaottava luontoinstallaatio/-kollaasi Lappajärven kirjaston lasivitriineissä 1.10.-31.10.2025

A thought-provoking nature installation/collage in the glass display cases of the Lappajärvi Library 1.10.-31.10.2025

Luonto on kaunis ja herkkä. Se antaa meille antimiaan pyyteettömästi. Se ei vaadi meiltä mitään, vaikka ansaitsisi meiltä enemmän. Käytämme luonnonvaroja kohtuuttomasti ja lyhytnäköisesti. Haaskaamme, ylituotamme ja ylikulutamme. Jotkut rypevät yltäkylläisyydessä, toiset riutuvat köyhyydessä. Ihmisen rumuus nousee pintaan tässä ajassa.

Luontoinstallaatio/-kollaasi kuvastaa luonnon ja ihmisen keskinäistä suhdetta. Me otamme marjat, hedelmät, eläimet, puut ja metsät, järvet ja meret, rannat, kivet ja kalliot. Me otamme maan, ilman, veden ja jopa avaruuden pimeän tilan. Otamme luonnonvarat ja käytämme ne... Niin, mihin ne menevät? Ei voida puhua, että ne menevät selviytymiseen niin kuin 100 vuotta sitten. Tuolloin luonto antoi ja me annoimme luonnolle vähintäänkin kunnioituksen ja arvostuksen sitä kohtaan. Nykyään me otamme kunnioittamatta, arvostamatta, ahneudesta, halusta. Otamme ja jätämme jälkeemme tärveltyjä ympäristöjä, hakattuja metsiä, saastuneita vesiä, roskaisia rantoja, ahtaalle joutuneita elämiä.

Tässä luontoinstallaatiossa/-kollaasissa on viisi luonnon elementeistä koottua asetelmaa. Asetelmien jokainen käpy, tammenterho, kukka, kuollut hyönteinen, höyhen ja jäkälän palanen, joka ikinen asia, on poimittu suurta kunnioitusta ja arvostusta tuntien, Äiti Maalta poimimiseen lupaa kysyen ja kiittäen. Äiti Maalle vastalahjan antaen: tilkan kahvia, siemeniä, hiljainen hetki, puun halaus. Elementit on kerätty huolella, hartaudella ja rakkaudella kuluneen 10 vuoden aikana eri puolilta Suomea ja joitain olen saanut lahjaksi.

Luontoinstallaation/-kollaasin kääntöpuolena nähdään viisi asetelmaa, joihin on kerätty 27.9.2025 noin 4 kilometrin mittaiselta lenkiltä ympäri kylänraittia maasta löytyneitä sinne kuulumattomia asioita. Yhden kävelylenkin aikana keräsin roskapussillisen roskia. Kerään roskia lähialueilta, teiden varsilta, metsistä, tuntureilta, kaikkialta missä kuljenkaan. Taskuissani on yleensä pusseja roskia varten. Joskus niiden kerääminen turhauttaa. Kun olet siivonnut reitin ja seuraavana päivänä saat kiertää saman reitin uudestaan, uusilla roskilla. Roskia ilmestyy aina. Jos kukaan ei keräisi roskia, miltä ympäristömme näyttäisi? Entä jos kukaan ei roskaisi, miltä elämämme täällä maapallolla näyttäisikään?

Tällä teoksella haluan ravistella, nostaa esiin epäkohtia ja muistuttaa ihmisiä siitä, miten rumasti me kohtelemme ympäristöämme ja siten itseämme. Muistuttaa siitä, että laittaessasi silmät kiinni, ongelma ei suinkaan lakkaa olemasta. Se mitä kohtaan toimit välinpitämättömästi, tulee eteesi enemmin tai myöhemmin. Yksikin ajattelemattomuuttaan heitetty roska välittää viestiä siitä, että planeettaamme, ympäristömme, luonto ei ole tärkeä. Yksikin poimittu roska kertoo viestiä, että arvostamme ja rakastamme ympäristöämme ja haluamme pitää siitä huolta. Yksi roska päivässä merkitsee!

Kurkkaa Roska päivässä -liike

Nature is beautiful and fragile. It gives us its gifts unconditionally. It demands nothing from us, even though it deserves more. We use natural resources unreasonably and short-sightedly. We waste, overproduce, and overconsume. Some wallow in abundance, while others languish in poverty. Human ugliness is coming to the surface in this day and age.

The nature installation/collage depicts the relationship between nature and humans. We take berries, fruits, animals, trees and forests, lakes and seas, beaches, rocks and cliffs. We take the earth, air, water and even the dark space of outer space. We take natural resources and use them... But where do they go? We cannot say that they go towards survival, as they did 100 years ago. Back then, nature gave, and we gave nature at least respect and appreciation in return. Today, we take without respect, without appreciation, out of greed, out of desire. We take and leave behind us ruined environments, chopped-down forests, polluted waters, littered beaches, and endangered species.

This nature installation/collage consists of five arrangements composed of natural elements. Every pine cone, acorn, flower, dead insect, feather, and piece of lichen in the arrangements, every single thing, has been picked with great respect and appreciation, asking Mother Earth for permission and giving thanks. Giving Mother Earth a gift in return: a cup of coffee, seeds, a quiet moment, a hug from a tree. The elements have been collected with care, devotion, and love over the past 10 years from different parts of Finland, and some have been given to me as gifts.

On the reverse side of the nature installation/collage are five still lifes, which were collected on September 27, 2025, from a 4-kilometer walk around the village road, consisting of things found on the ground that did not belong there. During one walk, I collected a garbage bag full of trash. I collect trash from nearby areas, roadsides, forests, fells, everywhere I go. I usually carry bags for trash in my pockets. Sometimes collecting it is frustrating. When you have cleaned up a route and the next day you have to walk the same route again, with new trash. Trash always appears. If no one collected trash, what would our environment look like? What if no one littered, what would our life here on Earth look like?

On the reverse side of the nature installation/collage are five still lifes, which were collected on September 27, 2025, from a 4-kilometer walk around the village road, consisting of things found on the ground that did not belong there. During one walk, I collected a garbage bag full of trash. I collect trash from nearby areas, roadsides, forests, fells, everywhere I go. I usually carry bags for trash in my pockets. Sometimes collecting it is frustrating. When you have cleaned up a route and the next day you have to walk the same route again, with new trash. Trash always appears. If no one collected trash, what would our environment look like? What if no one littered, what would our life here on Earth look like?

With this work, I want to shake things up, highlight injustices, and remind people how badly we treat our environment and, consequently, ourselves. To remind them that closing your eyes does not make the problem go away. What you treat with indifference will come back to haunt you sooner or later. Even a single piece of litter thrown away thoughtlessly sends the message that our planet, our environment, and nature are not important. Even a single piece of litter picked up sends the message that we value and love our environment and want to take care of it. One piece of litter a day makes a difference!

Check out Litter movement! (Roska päivässä -liike)

Olen puu

Olen vahva, voimakas, vanha.

Seissyt tällä kallioisella niemenkärjellä satoja vuosia.

Olen pudottanut oksiani ajan saatossa alhaalta ylöspäin. Joskus ylhäältä, myrskyn takia.

Lähetän neulaseni, siemeneni, siitepölyni tuulen mukana ympäristööni.

Haluan tulla kuulluksi ja nähdyksi, tulla ihailluksi vanhuuteni ja viisauteni vuoksi.

Mutta viihdyn parhaiten yksikseni.

Minulla on vahva kuori, se ei helpolla murru.

Lähelleni on vaikea kaivautua.

Viimeisinä vuosina minulla on ollut tilaa kasvaa, rauha olla ja hengittää.

Ulkoiset myrskyt eivät minua enää vahingoita.

Kun runkoni katkeaa, sieluni jatkaa tätä loputonta matkaa. 

Elämäni taideteokset syntyvät hetkessä ja intuitiivisesti, pääasiassa sen hetkistä tunnetilaa kuvaten tai jostain luonnon ihmeestä inspiroituneena. Näen kauneutta kaikkialla, erityisesti luonnossa. Luonto onkin suurin inspiraation lähteeni. 

Kotini on oma taidegalleriani. Luonnon taiteen, kuten oksien, kivien, viherkasvien, puisien huonekalujen, luiden ja sulkien lisäksi, seinilläni on kuivumassa keskeneräisiä öljyvärimaalauksia. 

Kuvataide on ollut terapeuttini elämäni koettelemusten varrella. Piirtämisen ja maalaamisen lisäksi olen hoitanut tunne-elämääni kirjoittamalla, soittamalla ja tanssimalla. Taide parantaa tai vähintääkin auttaa.