Matkakertomus Järviradion Pariisin kuuntelijamatkalta
TOUKOKUUN puolivälissä lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni seikkailulle Pariisiin turistina ja matkanjohtajana. Järviradion kuuntelijamatkalle 12.–16. toukokuuta osallistui 24 eri puolilta Suomea olevia, pääosin eläkeikäisiä, ennestään toisilleen tuntemattomia pariskuntia ja ystävyksiä. Lisäksi matkaseurueeseen kuului linja-auto kuskeineen sekä matkaopas. Keväinen sää suosi matkailijoita, sillä ainoastaan tulopäivänä saimme sadekuuroja ja torstai oli viileämpi päivä muihin verrattuna.
Viiden päivän aikana näimme tunnettuja nähtävyyksiä linja-auton ikkunasta oppaan kertoillessa mielenkiintoisia tarinoita kaupungista, ja vierailimme ehkä Pariisin tunnetuimmissa ja tärkeimmissä turistikohteissa. Matkanjärjestäjä Pamplemoussen rakentaman ohjelman mukaan reissaaminen oli vaivatonta ja matkanjohtajan työ helppoa. Tärkeintä oli pitää huolta, että kaikki pysyvät ryhmän mukana ja että kaikki ovat tallessa seuraavaan paikkaan siirryttäessä. Onnistuin työssäni, sillä kukaan ei mennyt hukkaan tai jäänyt joukosta!
Iloiset matkalaiset puolessa välissä viikkoa.
Matka alkoi maanantaina kukonlaululta. Tapasin kello 5:20 Helsinki-Vantaan lentoasemalla matkanjärjestäjän Pamplemoussen edustajan Lotan, joka antoi minulle osallistujalistan ja muita tarpeellisia tietoja tulevasta matkasta. Osan matkalle lähtijöistä tapasin lähtöselvityksessä, osan lentokoneessa, osan Pariisin päässä matkatavaroita odottaessamme ja osan vasta kun Pariisin oppaamme Leila oli koonnut kaikki yhteen. Pariisin lentokentän Charles de Gaullen valtavuus iski tajuntaan vasta, kun kävelimme linja-autolle kaiketi yli kilometrin verran.
Pariisin liikenne hurmasi tai pikemminkin kauhistutti heti kentältä lähtiessä. Autoilijoilla täytyy olla rautaiset hermot, kun siellä pystyy ajamaan. Kuskimme oli loistava muutamista edellä olevan puskurissa kiinni -tilanteesta huolimatta. Näitä tilanteita näki jatkuvasti liikenteen seassa. Ja siellä sulassa sovussa autojen kanssa kaahailivat skootterit, mopot, sähköpotkulaudat, polkupyöräilijät ja jalankulkijat. Liikenne oli niin kaoottista, että siinä oli jopa joku järjestys ja rytmi. Ihme kyllä yhtään onnettomuutta emme nähneet.
Aikaisen lentomme vuoksi emme päässeet suoraan 10. kaupunginosassa sijaitsevan Hotel Provinces Opéran huoneisiimme, vaan veimme laukut hotellin aulan säilytystilaan ja nautimme alakerran ravintolassa kolmen ruokalajin lounaan. Matkapakettiin kuului neljänä päivänä kolmen ruokalajin lounas. Hotellin lounaalla pääruokana tarjoiltiin leivitettyä turskaa, joka upposi nälkäisille ja väsyneille matkalaisille viimeistä murua myöten. Oppaamme kertoi, että Ranskassa ei tunneta ruoka-allergioita samalla tavoin kuin Suomessa ja seurueemme laktoositon, gluteeniton ja lihaton ruokavalio aiheutti aina pientä hämminkiä ravintoloiden tarjoilijoiden keskuudessa. Ensimmäisellä lounaalla söin alkupalaksi avokadoa pinaattipedillä, se jäi mieleen ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Heti ensimmäisellä yhteisellä aterialla totesin, kuten muutama muukin, että laktoosittomat vaihtoehdot eivät ole yhtä herkullisen näköisiä kuin laktoosipitoiset. Mausta en tiedä. Lounaan jälkeen osa porukasta kävi oppaan johdolla lähikaupassa ostoksilla ja osa odotteli hotellin aulassa huoneisiin pääsyä. Kaikki illat olivat yhteisestä ohjelmasta vapaita, joten omatoimimatkailuun oli myös mukavasti aikaa. Matkustuspäivä kuitenkin tuntui ja lyhyen korttelikierroksen, ja kaupasta ostetun iltapalan jälkeen vetäydyin omaan huoneeseen kirjan pariin ja nukahdin aikaisin.
ENSIMMÄISENÄ aamuna hotellin monipuoliselta aamiaiselta löytyi jokaiselle jotain. Kauhukuva croissant ja hilloaamiaisesta murenivat, kun leipien, leikkeleiden, juustojen ja voin lisäksi lämpimältä osastolta löytyi munakokkelia, paistettuja herkkusieniä ja perunoita. Lihansyöjille löytyi myös nakkeja ja pekonia. Tuorepuolella oli tarjolla salaattia, tomaattia, hedelmiä ja hedelmäsalaattia sekä mehuja. Jugurttia ja monenlaisia siemeniä, muroja ja myslejä sai maustaa hilloilla tai Nutellalla. Kahvia ja kuumaa teevettä sai automaatista. Suomalaiseen makuun tuttua suodatinkahvia ei ollut saatavilla vaan ainoastaan espressopohjaisia juomia maidolla tai ilman. Americana eli espresso vedellä tai tuplaespresso vedellä sai päivän hyvin käyntiin.
Tukevan ja maittavan aamiaisen jälkeen kiersimme linja-autolla Seine-joen molemmin puolin erilaisia maamerkkejä ja nähtävyyksiä ihaillen. Champs-Élysées, Concorden aukio, Invalidikirkko, Riemukaari ja suuri ostoskeskus Galeries Lafayette nähtiin bussin ikkunasta oppaan kertoillessa historiaa ja tarinoita paikoista ja rakennuksista. Kahden ensimmäisen päivän ajan linja-auton mikrofoni toimi heikosti ja iso osa oppaan selostuksista jäi takapenkille kuulematta, mutta se ei retkeläisiä liiammin haitannut. Kiertoajelun ensimmäinen pysäkki oli Trocadérolla, josta oli huikeat näkymät Eiffel-tornille. Toinen pysähdys oli sitten itse Eiffel-tornilla, johon turvatarkastuksen, lippujen ja hissijonotuksen jälkeen pääsimme 1. kerrokseen ravintolaan lounaalle. Turistipaikassa oli väkeä kuin pipoa ja lounas suoritusmainen tankkaus. Hörppiessäni viimeisiä tippoja kahvista, tuli tarjoilija ystävällisesti hoputtamaan, sillä seuraava kattaus oli jo ulkona jonottamassa. Lounaan jälkeen seikkailu jatkui noin tunnin kestävällä Seinen risteilyllä. Oli hienoa nähdä kaupunkia joelta päin ja Seinen kuuluisat UNESCO:n maailmanperintökohderannat siltoineen, laitureineen ja portaineen tekivät vaikutuksen. Risteilyn jälkeen palasimme hotellille ja ilta oli omatoimimatkailun ja -ruokailun aikaa. Osa oli varannut illan Moulin Rougesta, jossa illallisen lisäksi oli huikea kabaree. Matkanjohtaja oli jälleen niin uupunut, että lyhyt korttelikierros ja lähikaupan tarjonta riitti iltaohjelmaksi kirjan lisäksi.
Eiffel-torni kuvattuna Trocadérolta.
Seinen risteilyllä nähtiin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn rakennetun näyttelyhallin lasikatto. Kullatut voitonjumalattaria ja pegasoksia esittävät pronssipatsaat ovat Aleksanteri III:n sillan päädyssä molemmin puolin jokea.
KESKIVIIKKO oli yllätysten päivä, sillä aamupalan jälkeen hotellin aulaan tullessani en löytänyt Leila-opasta vaan uuden oppaan Pirkon. Leila oli tullut kipeäksi ja nopealla aikataululla olimme saaneet onneksi uuden oppaan. Myös linja-auto ja kuljettaja oli vaihtunut. Uudessa autossa toimi mikrofoni hyvin ja saimmekin loppumatkan ajan nauttia Pirkon kattavasta ja mielenkiintoisesta esitelmöinnistä. Lisäjännitystä päivään toi tieto perjantai-illan peruuntuneesta paluulennosta. Finnairin lakko sekoitti matkalaisten suunnitelmat ja epätietoisuus paluusta hämmensi hetkeksi seuruetta. Sain vakuutettua heidät siitä, että meidän tehtävänämme on nauttia reissusta ja matkanjärjestäjä huolehtii meidät kyllä kotiin tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Kielsin heitä murehtimasta ja jättämästä sen kokonaan minun harteilleni. Se helpotti hämmennystä ja Pamplemoussen nopea ja hyvä tiedottaminen auttoi minua pitämään langat käsissä ja seurueen tunnelman kevyenä. Jo ennen lounasta Montmartren kuuluisalla taiteilijoiden suosimalla kukkulalla, saimme tiedon että paluulento oli järjestynyt jo suurimmalle osalle lauantaiaamuksi.
Pariisin korkeimmalle kukkulalle nousimme funikulaarilla eli kiskoköysiradalla. Yksi matkailijoista harrasti porraskävelyä ja hän reippaili portaat ylös, kuten joka päivä hotellin viidenteen kerrokseenkin. Montmartrelle riitti askelmia ja 150 jälkeen hän oli lakannut niitä laskemasta. Kukkulalla vierailimme ensin upeassa Sacre Coeurin basiliskissa. Katolinen kirkko on yksi Pariisin suosituimpia turistikohteita. Turisteista huolimatta, kirkon suitsukkeen tuoksuinen pyhä tunnelma sai mielen hiljenemään ja huomion vaikuttaviin seinä- ja lasimaalauksiin, patsaisiin ja koristuksiin. Kirkossa olisi voinut viipyä pidempäänkin, siellä vallinnut harras tunnelma sai silmäkulmat kostumaan. Kirkon jälkeen kiertelimme idyllisen kaupunginosan katuja ja vierailimme lukuisissa turistikaupoissa, joista jokainen taisi löytää tarvittavat tuliaiset läheisilleen.
Sacre Coeur, Pyhän Sydämen basilika.
Ihastuttavaa arkkitehtuuria Montmartrella.
Montmartrella nautitun lounaan jälkeen suuntasimme kohti Louvren taidemuseota. Museoon ei ollut järjestetty opasta, joten Mona Lisaa etsittiin allekirjoittaneen ensikertalaisen johdolla. Pitkiä käytäviä pitkin vaellettaessa, valtavan kokoisia maalauksia ja patsaita ihaillessa, johdatin ryhmää museon aika vaatimattomien opasteiden avulla lopulta Mona Lisan luo. Kuuma, turisteja ja hajuveden tuoksuja täynnä oleva museo uuvutti matkailijat nopeasti. Mona Lisasta otettujen kuvien jälkeen porukka hajaantui ja sovimme tapaamisen ulko-ovella reilun tunnin vapaan kiertelyn päätteeksi. Selvisi, että uloskäyntejä oli useita: ensimmäinen kun tultiin näyttelystä pois, toinen matkamuistomyymälöiden jälkeen ja kolmas ulkona. Monien puheluiden ja etsintöjen jälkeen kaikki 24 retkeilijää löytyi sieltä sun täältä ja pääsimme linja-autolle ja kohti hotellia. Kuuman päivän päätteeksi monikaan ei jaksanut illalla turistikierrokselle, mutta pieni ryhmä lähti katsomaan iltavalaistuksessa hehkuvaa Eiffel-tornia.
Louvren sisäpihan maamerkki lasipyramidi toimi museon sisäänkäyntinä. Ryhmät pääsivät onneksi omasta sisäänkäynnistä ilman jonottamista.
Pieni ja vaatimaton Mona Lisa oli suojakaiteen takana turvassa. Maalauksen edessä oli niin kova tungos, että kuva piti napata sivulta. Harmillista, sillä maalauksen katselemiseen ja katseeseen perehtyminen ei houkutellut tungoksen vuoksi.
NELJÄS matkapäivä torstai oli yhteisestä ohjelmasta vapaa. Osa porukasta lähti ennalta varatulle erillismatkalle Normandiaan, osa Givernyn kuntaan ihailemaan Claude Monet'n puutarhaa ja osalle oli illaksi varattu Moulin Rougen kabareeillallinen. Osa kävi omatoimisesti Pere Lachaisen hautausmaalla Édit Piafin ja Jim Morrisonin haudalla. Muutama uskalsi pyyhältää hissillä Eiffel-tornin ylimpään kerrokseen, osalle riitti illalla tornin huikean valoshow'n näkeminen.
Matkanjohtajan aamupäivä meni matkalaisia auttaessa kassakaapin unohtuneen tunnusluvun vuoksi ja paluumatkaan liittyvien järjestelyjen selvittämisessä. Iltapäivän puolella kokosin osan hotellilla olleista matkalaisista ja menimme syömään yhteen lukuisista Grand Boulevardsilla olleista ravintoloista. Puolikypsä tonnikalapihvi salaatilla oli hyvä, muttei päätä räjäyttävä. Mikään ruoka reissulla ei aiheuttanut wau-elämystä eikä saanut liikutuksen kyyneleitä silmiin. Ehkä meille valikoitui Pariisin vähemmän loistavat ravintolat. Ruoan päälle kävelimme korttelia ympäri ja istuimme kulmakahvilaan nauttimaan kahvit. Pienen päivälevon jälkeen jaksoin kävellä vielä kertaalleen lähikorttelissa ja ihmetellä ihmisten määrää, hurjaa polkupyörä- ja autoliikennettä ja lukuisia kahviloita ja kauppoja. Kaikista ihmisistä ja liikenteestä huolimatta, Pariisissa tuntui turvalliselta. Aivan muina naisina siellä kuljeskelin itsekseni eikä kertaakaan tullut tarvetta pelätä. Illan päätteeksi oli aika pakata matkalaukku tuliaisineen ja nukkua viimeinen yö viihtyisässä Ópera-hotellissa.
Lisää ihastuttavaa arkkitehtuuria Montmartrelta.
Kaupunki Montmartren kukkulalta katsottuna.
PERJANTAINA luovutimme huoneet aikaisin aamulla, ajoimme Pariisin aamuruuhkassa Versaillesin kaupunkiin, ja vierailimme linnassa, matkamuistomyymälässä sekä upeassa linnan puistossa. Sekä linna, että puisto olivat niin suuria, ettei lyhyt vierailu riittänyt alkuunkaan kaiken kokemiseksi ja näkemiseksi. Alkuperäiset maalaukset, patsaat ja tavarat saivat ajan pysähtymään ja historian tunnun sormenpäillä kosketeltavaksi. Puiston hienot osastot suihkulähteineen olisi vaatinut kokonaisen päivän, jotta kaiken olisi ehtinyt nähdä ja kokea. Suihkulähteet olivat päällä vain tiettyinä päivinä tiettyyn kellonaikaan, yksi suihkulähteistä tanssi taustamusiikin tahtiin ohjelmoitua koreografiaa. Oppaamme kertoi, että suihkulähteiden vanhoja alkuperäisiä putkistoja haluttiin säästää ja suojella käytön säännöstelyllä.
Lounaan söimme puiston ulkopuolella sijaitsevassa ravintolassa, mistä tälläkään kertaa ei päätä huimaavaa elämystä tullut. Alkusalaatti oli maukas, pääruoan tortelliinit voimakkaassa juustossa kuorrutettuja ja jälkiruokana tarjoiltu créme brûlée astetta liian makea. Kaikki kuitenkin söi hyvällä ruokahalulla nälkäänsä eikä kenelläkään ollut moitteen sanaa ruoasta. Lounaan jälkeen jäi pieni hetki omatoimikierrokseen puistossa. Osa osti kyydin puistojunaan, jolla pääsi takaisin ylös melkein suoraan uloskäynnille saakka. Olisin voinut viettää puistossa vaikka koko viikon, ihailtavaa oli niin paljon. Sekä puistossa että linnassa tuli erikoinen tuttuuden tunne, aivan kuin olisin ollut siellä ennenkin. Kuka tietää, ehkä jossain entisessä elämässäni olen tepastellut upeassa hamosessa tai puvussa pitkin Versaillen linnan käytäviä ja puistoa.
Viimeisen kerran laskin Versaillesin pihassa kaikki 24 matkalaista ja lähdimme kohti lentokenttää ja uutta hotellia. Pirkko saatteli meidät lentokenttähotellille ja näytti mistä seuraavana aamuna pääsemme lentokenttäjunaan. Saimme onneksi kaikki huoneet samasta hotellista ja pääsimme samalle lennolle, kiitos siitä Pamplemousselle ja Finnairille. Illalla autoin matkalaisia lähtöselvityksen teossa, vietimme viimeisen illan tunnelmia aulassa ja vetäydyimme aikaisin huoneisiin, sillä aamupala oli puoli viideltä ja viideltä lähdimme kohti lentoasemaa. Matkanjohtajan viimeinen voiman näytös oli saada kaikki lentokenttäjunaan, tulostettua kaikille maihinnousukortit ja tarrat matkalaukkuihin, kaikki turvatarkastuksen läpi ja lentokoneeseen. Turvatarkastuksen jälkeen portti oli onneksi melkein vieressä, joten asemalla jäi aikaa aamukahviin ja toiseen aamiaiseen. Lentokoneessa meitä tervehti lentoemäntä suomen kielellä ja voi miten se tuntui mukavalta ja kotoisalta. Helsinki-Vantaalla laukkuja odotellessa halasimme hyvästiksi ja kukin jatkoi omia kyytejään kotia kohti. Pariisista jäi paljon näkemättä ja kokematta, jäipähän seuraavaan kertaan jotain muutakin ihmeteltävää, kuin Versaillesin puisto. Hieno reissu, mutta kyllä oli mukava tulla kotiin.
Versaillen linnassa kaikki oli suurta ja mahtavaa. Tässä peilisali, jonka toista seinää koristivat monta metriä korkeat peilit ja toista seinää ikkunat, joista näkyi loistelias puisto.
Linnan opastetulla kierroksella näimme vilauksen mitä koristeellisimmista yleisistä ja yksityisistä huoneista. Tässä kuningattaren makuuhuone.
Näkymä puiston pääsuihkulähteeltä. Metsältä näyttävä alue ei ole yhtenäinen vaan täynnä bosketteja eli metsiä, suihkulähteitä ja patsaita.
Enceladuksen metsä ja puiset kaariholvit ruusuineen.